ihollani kipristelee paljon kyyneleitä

Imet ruusuisen kauniilla kasvoillasi minut tyhjäksi.

Koskaan en ole saanut elämältä parempaa kuin sinä.

Huojuvasti hoiperrellen, kumarran loistavuuttasi joka ei sula käsiini,

kuin kesän ensimmäinen jäätelö.

Pimeän kostea sumu on juuri laskeutunut

ikkunani toiselle puolelle, pellon keskipisteeksi.

Punaruskea lato muuttaa muotoaan kulmikkaasta sokkelosta

vinoksi ja kulmattomaksi.

Sen pehmeät kulmat muuttuvat pienesti vihertävän pellon piikikkääksi

ja apean harvakasvuiseksi.

Sadepisarat roikkuvat ikkunaruudussani.

Taivas tihkuu ja kovalevyinen katto tuntuu putoavan niskaani.