Jalkojen alla kylmä, märkä asfaltti maa. Maa joka kuhisee tälläisen sateen jälkeen.
Yrität unohtaa kaikki ne kyyneleet veriseltä lattialta, jotka pudotit vain sen yhden ihmisen tähden,
sen joka polki sinut kasaan, rikkoi ja unohti. Jatkoi matkaansa toiseen sydämmeen jättämällä jäljet siihenkin.
Älä lopeta elämää jolla rakastit, älä unohda elämää jota me elimme.
Kylmän valkeat lakanat kasvoillasi tuo itsesäälisi taas julki. Et osaa taaskaan teeskennellä
pirullisen rikasta huoraa, joka olit viime unessani. Punaisesta huulipunasta ei ole mitään jäljellä.
Huulesi väriäkään ei löydy enää sävykartalta, hiuksesi peität suruhunnulla jota toivoit käyttäväsi
omissa hautajaisissasi, jonka toivoit peittävän ilmeettömän katseesi.
Minun mielessäni olet jo kuollut.
No comments:
Post a Comment